Suttenkäyjä
Silmäsäihke hivelevä,
kaikist' rohkein, kaikist' kaunein.
Selkään saihe herjaluotteet,
kaiken maisen vihas' hylkäs',
yöhyt uppos' silmihinsä,
valheet, ilkeys syömmehensä.
Myrsky murtu henkehensä,
viha, ulvontahan tuulten.
Jos on nainen suttenkäyjä,
älkää hälle ansaa tehkö!
Jos on nainen suttenkäyjä,
enää vihaltansa säästy et.
Kun on nainen suttenkäyjä,
kaikist' kaunein.
Kun on nainen suttenkäyjä,
syömmeens' meren upottavi,
tähtitaivaan silmihinsä.
Ukkosmyrskyt nostattavi,
metsät, maamme murtaakseensa!
Niin janosi verta, seilasi yössä,
ulvottiin sieluaan ja ikävää.
Vaan kuu sai pahan hengen verityölle;
ei armoa eikä laupeutta.
Ken hänet näki, jäi sokeaks',
häntä kuulleet kuulottomiks'.
Niin vain kuolo kuninkaaks' jäi kylään
ja maanpinta viljattomaks' muutui.
Ylös
|
SUTEKSKÄIJA
Silmasäde siiralt sulnis,
kõigist vapram, kõigist kaunim.
Selga aeti laimuturvis,
hülgas vihas kõikse maise,
uppus öö tema silmadesse,
õelus, valed südamesse.
Maru murdev hinge sisse,
viha, ulged tuultesse.
Kui on naine sutekskäija,
ärge talle raudu seadke!
Kui on naine sutekskäija,
enam ei pääse tema viha eest!
Ref.:
Kui on naine sutekskäija, kõigist kauneim.
Kui on naine sutekskäija, südamesse uputab mere,
silmadesse tähistaeva.
Käsib alla äiksetormid
murdma me metsa ja maad!
Nii janunes verest ja seilas ta öös,
uluti ta hinge ja puudutust
kuid kuu ajas kurja hinge veretööle;
ei mingit armu ei halastust!
Kes teda nägid jäid pimedaks.
Kõik teda kuulnud kuulmatuks -
nii jäigi külla valitsema vaid surm
ja maapind muutus viljatuks.
Ylös
|
Lähdemme miehet menemään
Lähdemme miehet menemään,
panemme piiput palamaan!
Pistämme helvetin palamaan,
sata saunaa savuamaan!
Tuhat tupaa pölytomuksi,
yheksän kylää kytemään!
Käytiin Virussa vihtomassa,
ja takana Harjussa löylyssä.
Meil' on mennä metsät suuret,
metsät suuret, äärettömät,
laaksot suuret, loputtomat.
Mennään, mennään,
mut' älkää kiirehtikö,
peitellään vielä multaa jalalla,
ja jos tuleekin pimiä:
lauletaan pöllö nukkumaan,
jopa jos karhukin astuu vierelle -
tartu äkkiä veitteen,
ssshahhh,
leikkaa hampaat irti,
kasta musteeseen
ja kirjoita nahat
täyteen riimejä!
Vain tyhmä kiirehtii, konfliktit on muotii,
jos tekee toisinpäin -
näkee vaivaa,
ei piittaa tienviitoist',
ja yhä käy rivis' -
et' siis mitä syvällisiä sinä mies mäessä valitat!
Kaikki tiet vie johkin,
kumit asfaltilla rohkeesti suorat,
säilytä itsevarma suhtautuminen,
sit' tarjoo matka sulle
viimein määränpään,
vain valonsäteet tunnelin pääs'
on pois muodist'!
Sokeet ei nää kans,
mut ne käppäilee oikeesti,
kompassina on aurinko,
väkee johtaa pikkuvarpaan kynsi!
Älä ihmettele,
kun miehet lähtee menemään nyt!
Harjus' joimme hapankaljan,
Virus' kunnon oluttuopin.
Nyt on pakko kotiin mennä,
nyt lähdemme miehet menemään,
juu, lähdemme miehet menemään!
Ylös
|
HAKKAME MEHED MINEMA
Hakkame mehed minema,
paneme piibud põlema!
Pistame põrgu põlema,
sada sauna suitsema!
Tuhat tuba tolmama,
üheksa küla küdema!
Me käind Virus vihtlemas
ja taga Arjus auramas.
Meil on minna metsad suured,
metsad suured, määratumad,
orud suured, otsatumad.
Lähme lähme,
kuid ärge kiirendage,
lase jalal mulda paitada,
ja kui jäämegi pimeda peale:
laulame öökulli magama,
isegi, kui karu on kõrvapeale astund -
haara kiirelt väits,
ssshahhh,
lõika kihvad maha,
kasta tinti
ja kirjuta nahad
riime täis!
Aint rumal ruttab, moes konfliktne -
kui teed vastupidi -
näed vaeva,
eirad kõiki teeviiteid
ja ikka astud rivis -
et siis, mis sügavusi sina mees mäes kaevad!
Kõik teed viivad kuhugi,
pastlad asfaldil sirgelt julgelt,
säilita enesekindlat suhtumist,
siis pakub minek sulle
viimaks sihtpunkti,
aint valguskiired tunneli lõpus
on väljamõeldis!
Pimedad ei näe ka
kui nad käivad õieti,
kompassiks on päike,
väge juhatab väikse varba küüs!
Ära imesta,
kui mehed hakkavad minema nüüd!
Arjus jõime haput kalja,
Virus tubli õlletoobi.
Nüüd on kohus kodu minna.
Nüüd hakkame mehed minema,
jah hakkame mehed minema!
Ylös
|
Suen luominen (R2 Live)
Kuinka sueks' kutsuttihin,
rämehille rämpimähän,
metsämaille annettihin,
kumpareille kiskottihin?
Vanha Piru tahtoi siut,
metsill' tarvis vartijata.
Missä sieluin' puhkuttihin,
mitä pantiin kylkeheni,
missä sieluin' puhkuttihin,
mitä pantiin sisälleni?
Pihlajan vitsa häntäseksi,
tammensälöt jalkasiksi,
kivi sulle sydämeksi,
hiilet sulle silmiksesi.
Susi! Susi!
Susi! Susi!
Ken loi mielen ilkiäksi,
ken loi niskan äreäksi,
ken loi silmät tuliseksi,
hampaat ukkosenkoviksi?
Mies loi mielen ilkiäksi,
nainen niskan äreäksi,
Töll loi silmät tuliseksi,
Taara hampahat koviksi.
Susi! Susi!
Susi! Susi!
Sata syltä surmatuulta,
kyynärt' kymmen kalmankuulaa.
Seits'män metsän emämaa,
seits'män metsän isänmaa!
Susi! Susi!
Susi! Susi!
Ylös
|
HUNDI LOOMINE (R2 Live)
Kus mind susi kutsutie
Rabadesse rabatie
Metsadesse annetie
Küngastelle kisutie
Vanakurat sua tahtis
Metsadesse vaja vahti
Kus mu hinge puhutie
Mis mul külge pannetie
Kus mu hinge puhutie
Mis mul sisse pannetie
Pihlast vitsad sabaksi
Tammepilpad jalgadeksi
Kivi sulle südameksi
Süted sulle silmadeksi
Hunt! Hunt!
Hunt! Hunt!
Kes lõi meele kurjaksi
Kes lõi turja tigedaksi
Kes lõi silmad tuliseksi
Kihvad kõue kõvaksi
Mees lõi meele kurjaksi
Naine turja tigedaksi
Töll lõi silmad tuliseksi
Taara kihvad kõvaksi
Hunt! Hunt!
Hunt! Hunt!
Sada sülda surmatuult
Kümme küünart kalmukuult
Seitsme metsa emämaa
Seitsme metsa esämaa
Hunt! Hunt!
Hunt! Hunt!
Ylös
|
Sotasus' (R2 Live)
Ei ole soas' emon lempeä,
ei kättä isän auttavaa.
Ei ole neion hellää kosketust',
vain säihkymiekka kädessä.
Sotasus'! Sotasus'!
Niin olen syntynt' Taaran pojaks' -
sielu multaa mustempi.
Taistelussa kasvant' suenaistit,
silmis' sota, silmis' viha,
silmis' pahantuli.
Sotasus'! Sotasus'!
Olen Taaran poika!
Ylös
|
SÕJAHUNT (R2 Live)
Ei ole sõjas ema armastust,
ei ole sõjas isa abistavad käed.
Ei ole neiu õrna puudutust,
vaid haljast mõõka hoiad käes.
Sõjahunt! Sõjahunt!
Ning oled sündind Taara pojaks -
hing mustem kui muld.
Lahingus sul kasvand hundi meeled,
silmis sõda, silmis viha, silmis kurjusetuld.
Sõjahunt! Sõjahunt!
Ylös
|
Saarenmaan voimamies (R2 Live)
Saarenmaalla veljii ol' kaks',
joits' on paljon kerrottavaks',
nuori Leiger, vanha Töllus,
joka joskus, hullu, riehus'.
Luona veljens' Hiienmaalla,
kävi Töll joka ajalla.
Läpi astel' meriveestä,
Soelan salmi hänt' ei estä.
Taskus' puol' vatii olutta,
laineet tyrski vasten vartta,
viien sylen keppi hällä,
vaan ei avuks' oo kävellä.
Oli Töll nyt nälkäinen,
pani lihaa tulelle
ja kun liemi vaahtoo löi,
Töllus Hiiest' kaalit toi.
Töllii paljon pelkäsivät,
vieraat maahantunkeutujat,
hetimiten pakenivat,
kun he nimens' kuulla saivat.
Ennen kuoloo puhui Töllus,
Saaren kansaa hän opetti -
"Hauatkaa mut ruohomaahan.
Jos teil' sota tai muu vaiva,
huutakaa mun hauan juures'.
Silloin nousen heti ylös!
Haluun viholliset voittaa,
voimallani teitä auttaa!"
Ylös
|
SAAREMAA VÄGIMEES (R2 Live)
Saaremaal kaks kuulust venda,
kellest räägitakse mõnda -
noorem Leiger, vanem Tõllus,
kes ka vahest hullust möllas.
Leigrist vennal Hiiumaal
Tõll käis võõrsil igal aal.
Sammus läbi mereveesta -
Soela väin ei pea ju meesta.
Taskus õlut täis pool vaati,
lained käisid vasta kooti,
viiesüldne palk old kepiks
aga mitte käima-abiks.
Oli Tõll vast näljane -
pani liha tulele
ja kui leem ju vahtu lõi,
Tõllus Hiiust kapsid tõi.
Tõllu väga kartsivad
võerad maaletungijad -
põgenesid sedamaid
kui ta nime kuulda said.
Enne surma rääkind Tõllus,
Saare rahvast õpetanud -
matke mind mu rohuaeda.
kui teil sõda ehk muud vaeva,
hüüdke mind mu haua juures.
Siis ma tõusen kohe üles!
Tahan vaenlased kõik võita,
oma rammuga teid aita!
Ylös
|
|
