Elipä kerran kolme vahvaa veljestä...
15.11.10221

Elipä kerran kolme vahvaa veljestä, Jörmo, Kurjo ja Jõhkardo.
Vahvin heistä oli Jörmo. Hänelle ei löytynyt vastusta ei virsunheitossa eikä soljenmurtamisessa.
Tyyppi kävi pikapuoliin ylpeäksi ja kävi heittelemään virsuja yli takkukarvaisten metsien naapurikylän talojen savupiippuihin. Kun savupiiput olivat virsuista täynnään, niin savu tihkui tulisijasta ulos, ja se ei ollut erityisen siistiä, sillä asukkaiden silmiä kävi kirvelemään ja hiukset tulivat savunhajuisiksi. Ja kaikkialla leijaili myös kauhea virsunhaju. Vaan yksikään kylänmies ei uskaltanut mennä Jörmoa nuhtelemaan, sillä legendat tämän voimakkuudesta pelottivat kaikkia.

Pikapuoliin totuttiinkin savuun ja virsunlöyhkään, sekä toimitettiin omia toimia kuten ennenkin. Jörmolle se ei sopinut. Siispä päätti virsuntyöntäjä itse ilmestyä naapurikylään paikanpäälle antaakseen sikäläisille asukkaille opetuksen.

Kun huomattiin vahvan kiusaajan lähestyvän kylää, paettiin pakokauhussa metsään piiloon; vain nukkavieru musikantti ei älynnyt juosta karkuun, sillä hän oli parastaikaa ahkeroimassa ammatissaan huilunkiillottajana, eikä huomannut, mitä ympärillään tapahtui.
Niinpä hän ei huomannut olevansa pulassa ennenkuin Jörmon lähestyvät askeleet panivat maankamaran niin hirmuisesti tärisemään, että pikkuinen huilu lipesi kiillottajan näpeistä. Musikantille ei jäänyt täten muuta vaihtoehtoa kuin astua suoraselkäisenä vainolaista vastaan. Niinpä nukkavieru tinttasi tunkeutujaa nyrkillä leukaan, osui taitavasti riidanhaastajan kupeisiin, sekä lopuksi mojautti niinkin avuttomassa kunnossa olevaa Jörmoa kyynärpäällä korvaan. Senkaltaisen räveltämisen päätteeksi heittäytyi musikantti maahan lepäämään ja tunkeutuja pakeni metsään muita kyläläisiä etsimään. Tämä kuitenkin eksyi metsässä ja upposi lopuksi suonsilmäkkeeseen.

Kun kylän rahvas uskalsi tulla takaisin kylään korvesta, oli soittaja jo levännyt ja miettinyt oivan säkkipillisoolonkin. Rahvas kuulutti hänet heidän kuninkaakseen ja niin piti vielä monta päivää kärsiä säkkipillin jurnuutuksesta. Loppujen lopuksi kärsimys katkesi ja pillimies myytiin pois kolmella guldenilla jollekin tallinnalaiselle yhtyeelle. Ja kaikki olivat onnellisia.