Nämä kappaleet päätyivät ensi kertaa äänitetyiksi levyurille vuonna 1999, kun kolmen miehen sydämiin taottu raivo - kellarin treenikämpän miinusasteissa syntyneen musiikin muodossa - ei enää ollut tarpeeksi vain heidän omia mieliään ylentämään. Koska tuolloin mahdollisuuksia oli vielä kovin vähän käsillä, ei ollut ihmekään, että Markuksen, Andruksen ja Silverin ponnistus jäi ihmeellisen pieneksi, mutta siitäkin huolimatta säkenöiväksi raudanpalaksi Viron metallimusiikkimaastossa.
Nyt on aika mennyt eteenpäin - muusikot ovat vaihtuneet, ideat tarkentuneet, mahdollisuudet avartuneet, joten vanhat kappaleet ovat uudessa säihkeessä edessänne, äänitetty siten, miten ne kajahtelivat Metsatöllin mielessä jo vuosia sitten.
„Terast mis hangund me hinge” on läpileikkaus muinaisen virolaisen elämästä kaukaisen menneisyyden, ikuisuuden rajalla ja taistelusta omana itsenään olemisen puolesta muinaisajoista tähän päivään saakka - uskollisen seuralaisen, suden silmien kautta katsottuna. Alusta loppuun saakka periksi ei anneta hetkeksikään. Sydämiin taottu teräs, isovanhempien voima ja osaaminen, sekä ylevyydestä - ei surusta vuodatetut kyyneleet kohtaavat suoraviivaisesti kuuntelijan mielessä kuin alkukantainen voima ja sielun syvimmät soinnut. Se kaikki on yhteenkuuluvuuden tunne, joka sitoo teoksen kokonaisuudeksi, joka on kuin yksi miekankahvaa puristava nyrkki.
|
